if we were children i would bake you a mud pie

Eilen istuin kotona ja vietin harvinaista vapaapäivää. Kuuntelin A Fine Frenzyä kovalla ja mietin sitä miten kivaa on tehdä asioita spontaanisti. Haluaisin tehdä enemmän sellaisia asioita, niinkuin lähteä uimareissulle ystävän uudella autolla, vaikka oli jo menossa nukkumaan. Viime viikolla tein niin. Aloitin myös lenkkeilyn ja lihoin kaksi kiloa. Elokuu alkaa jo lähestyä. Sen tietää siitä, että saan inspiraatiopuuskia jolloin haluan tatuoinnin, sulkakorvakorun, moottoripyörän ja kirjoitan tällaisia tekstejä. Tänään haluaisin myös bileet, sellaiset niinkuin tuossa kuvassa. Mutta koska olen tosi aikuismaisesti töissä, en voi bailata. Mutta se ei haittaa ihan kamalasti, koska töissä voi kuunnella Alors on dancea seitsämän kertaa putkeen ja syödä monta jätskiä päivässä, koska on niin kuuma. On myös kiva ajaa hikisenä kotiin kaikki ikkunat auki ja nauraa kiukutteleville mummoille. Haluaisin kuitenkin viettää vielä yhden kesäyön ulkona ennen kun koulu alkaa. Tänään olen yksin kotona, ihan niinkuin sillä viikolla jolloin olin yksin koko viikon mutten kuitenkaan yhtään. Paitsi että nyt olen yksin. Paistoin kanaa äsken. Tekee mieli jännäillä, mutta kaikki muutkin on muka tosi aikuismaisesti töissä huomenna. Seikkailla haluaisin, mutta ehkä odotan vielä tämän viikon. Tai sitten järjestän seikkailua tällekin viikolle.


Ei muuta oikeastaan. Paitsi että haluan shoppailla ja matkustaa. Ja uppopaistettuja ällöranskiksia sekä löllömajoneesihampparin.

roadtrip: viro-latvia-liettua-puola-saksa-tanska-ruotsi

Berliini vei kyllä sydämen, samoin Saksan maaseutu, jossa vietettyjä, kummallisia telttabileitä en ihan varmasti koskaan unohda. Enkä taatusti koko roadtrippiä.
Matkaan mahtui monta hikistä tuntia bussissa, liian monta jaksoa Pasilaa bussissa, hurjasti naurua, margaritoja, puolalaista Redd´siä, jäätelöitä, tanssia, kamalasti treenejä, muutama eksyminen, hyvin lyhyitä yöunia, suomi-tiimin footbagailyä, aurinkoa, tutustumista uusiin ihan hämmästyttävän ystävällisiin tyyppeihin, ja myös tutustumista vähän erikoisempiin tyyppeihin, ihmettelyä, mokailua, järkytyksiä, itkua, halauksia, esiitymisiä ja ablodeja, jänniä keskusteluja, paljon huoltoasemia ja tuulimyllyjä, vodkaa, valokuvia, korkokenkiä, pimeitä öitä, poskisuudelmia ja peuroja. Siis kymmenen päivää joita rakastin.