now we know what not to do again

Aamulla jossain soi biisi kuin leffassa: sellainen laulu mikä saa tajuamaan ja joka soi suoraan minulleminulleminulle. Tuli sellainen olo että ole hiljaa tyhmä nainen, jotenkin häkellyin siitä miten joku ihan toinen ja väärä ihminen voi laulaa minun asioita.

you self destructive
little girl
pick yourself up
don't blame the world
so you screwed up
but you're gonna be ok

now call your boyfriend
and apologize
you pushed him pretty far
away last night
he really loves you
you just don't always love yourself

all this time
all this time
you've had it in you
you just sometimes need a push

Olin kuullut sen ennenkin. Mutta unohtanut kokonaan. Olin myös unohtanut, että itsesäälissä pyöriskelyn voi lopettaa. Ja että stressi on perseestä ja ihan turhaa, ja että voi ihan hyvin nauttia välillä ja olla, ilman sitä kamalaa syyllisyyttä.

Paitsi että aion nyt jatkaa tomerailua. Olen koukussa vääriin blogeihin ja ulkona on liian kylmä sukkahousuille, mutta lalala olkoon sitten niin.

koita löytää jostakin mieleesi miksi silloin avasit sylisi

Muutama kysymys: mikä olen isona tai edes vuoden päästä (tai nyt), mikä on kaunis ja miksi en osaa, miksi pelottaa vaikka on maailman-eniten-turvassa, miksi pitää ajatella ja aina samoja asioita, ja miksi ylipäätään välillä ahdistaa, ärsyttää ja kuvottaa?

Ei sen kummempaa.

Ajattelin kuitenkin, että ehkä vastaukset eivät ole kamalan pakollisia, kunhan muistan silloin tällöin (tai vähäsen useammin) tehdä seuraavia asioita:

-syö karkkia, patonkia, lihapullia ja juo hyviä asioita
-tanssi
-puhu paljon ja paskaakin
-katso kauniita kuvia, vähän kuin nuo yllä olevat
-älä rakenna muuria.

Kaksi viimeistä ovat jo vähän haastavampia: kuvia katsellessa tajuaa, ettei maailma ole janeaustenia enkä itse ole katemoss, muuriasiaa taas en ihan vielä osaa.

and it breaks my heart

Synttärikengät.


Ja synttäri-cupcake-kirja.

kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?

Ajattelin vaan kertoa, että minulla on ehkä maailman parhaita ystäviä. Maanantaina tuli sellainen fiilis, vaikka olikin muuten kumma päivä. Sellainen päivä jota en ihan osaa käsitellä.

Kuvan valitsin sillä perusteella, että viime aikoina on ollut tuollainen fiilis. Maanantaina se meni ohi. Se meni ohi, kun istuin bussissa ja kuuntelin päässä soivaa keijulaulua ja tajusin, että turhaaturhaaturhaa.

Keijulaulu kannattaa kuunnella, jos on sellainen sopivan haikea fiilis. Itse en enää jaksa: tai oikeastaan uskalla. Ajattelin ainakin tämän viikon ajaksi hukuttautua kouluhommiin ja muihin puuhiin niin ei tarvitse enää ajatella. En jaksaisi ajatella.

<3