i wish i could be it all for you

Olen istunut tässä aika kauan. Heräsin aikaisin että menisin lenkille, mutta ei ollutkaan sellainen olo. Reipas olo. Juon kahvia ja kuuntelen Ellie Gouldingia. On myös kukkasukat.

Tänään teen makaronilaatikkoa, ihan kohta.

Ehkä leivon myös keksejä, se on pienempi paha kun ostaa taas karkkia. Syön edelleen ihan liikaa karkkia. Enkä eilenkään käynyt lenkillä.

Tänään on kuitenkin yksi aika jännittävä juttu ja vähän pelottaa. Inhoan sitä kun on tyytymätön itseensä, mutta en oikein osaa olla tyytyväinen. Joten se juttu vähän jännittää, koska sössin sen kuitenkin.

Yhteen asiaan olen ihan tyytyväinen. Eilen sain viimeiset alustavat arvostelujutut, eli ne mekkojuhlat on nyt tulossa! Valkoinen hattu ja kesä ja kakkuja. Vähän tylsää että vielä pitää vähän jännittää, koska kaikki arvosanat jäi rajoille keikkumaan, mutta kyllä ne juhlat varmaan on sitten.

Ajattelin viikonloppuna kirjoittaa ylös sellaisia asioita, minkä tekemistä olen odottanut koko vuoden. Nukkekoti ja hyvien kirjojen lukeminen ainakin.

harmful elements in the air

Taistelot alkoivat maanantaina, jäljellä on vielä viikko. Keskimäärin olen syönyt noin kaksisataa grammaa karkkia päivässä. Se kertoo ehkä jotakin sellaisesta asiasta kuin stressi.

Tänään se stressiasia jäi pienen hetken ajaksi kun lähdin koululta, kävelin jäiseen lätäkköön ja se sanoi rits. Melkein hienompaakin oli, kun ajoin kotimatkalla autolla sellaiseen, vähän isompaan vain. Se sanoi RITS.

Ensimmäistä kertaa koskaan olen tänä keväänä huomannut haluavani ehkä liikaa. Kuita taivaista. Täydellisyyttä. Pelkkiä älliä, vaikka en riitä sellaisiin. En ole sellainen tyttö.

Silti tahtoisin Kristen Dunstin hiukset ja vartalon, syödä aina suklaata ja olla Marie Antoinette. Ja edes yhden l-kirjaimen. Vaikka tiedän kyllä että jonakin toisena päivänä sen jälkeen kun olen saanut valkoisen hatun ja täydellisen mekon sillä ei ole enää väliä. Kenellekään.

Haluaisin Helsinkiin. Onkohan sekin liikaa?

pari tärkeää tekosyytä

Olisin varmaan onnellinen ihminen jos pystyisin nauttimaan kauniista vaatteista muiden päällä.

Jos se riittäisi, että saan katsoa ja ihailla.


Mutta koska oma elämäni on nykyään collegehousuja, ympäristöekologiaa ja liian vaikeita laskuja, se ei millään voi riittää.

Lukuloma on kovin käytännöllinen tekosyy. Toinen ihan hyvä on se, että olen tullut melko taitavaksi näkemään unia kauniista asioista. Unethan ovat kuin enteitä. Olisi siis aika väärin uhmata kohtaloa, ja olla ostamatta vaatteita, jotka on unissa minun.


Alan pikkuhiljaa kaivata sosiaalista elämää. Tekstikin poukkoilee.

Pointti kuitenkin oli: ensi yönä aion nähdä unta Topshopin spring-summer 2011-mallistosta. Ainakin Graduationista ja Swedish summerista, koska niiden takia ihmisbiologian kirja on edelleen kesken. Jouduin myös uhrautumaan ja syömään inspiraation vallassa suklaakeksejä, joten päivän lenkkikin meni hukkaan.

Hyvin aikataulutettu opiskelu ja kotielämä siis suistuivat vähäsen raiteiltaan. Jos siis en pääsekään ylioppilaaksi, virallinen tekosyy ovat nuo kukkakuvioiset shortsit ja denimbody.

Oikeastaan ei haittaa vaikka unet jäisivätkin näkemättä. Tilaan kuitenkin muutamia. Se voi mennä vaikka sitten lukuloman, tai sosiaalisten kanssakäymisten puutteen piikkiin.

Olen tullut vähän höperöööööksiiiiii.