BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

lauantaina, helmikuuta 02, 2013

koska lauantai

En tiedä nyt oikein mitä pitäisi tehdä. Haluaisin aloittaa uuden blogin ehkä, koska tämä on täynnä paskaa jota kirjoitin kun olin kuusitoista ja luulin että koska minua kiinnostaa, niin koko maailmaa täytyy kiinnostaa se paska mitä silloin kirjoitin.

No nyt olen kaksikymmentä ja luulen että jotakuta saattaa ehkä kiinnostaa kaikki tämä paska mitä kirjoitan. Tai en kyllä tiedä. Välillä on vaan kiva läpistä kun on lauantai ja ahdistava to do-lista yök. On myös ihan kiva aina lukea vanhoja juttuja ja nauraa nuorellenaiivilleainolle.

Meillä on sellainen kurssi nyt koulussa jossa pitää pohtia omaa ympäristösuojelunäkemystä. Se on vähän hankalaa koska ympäristösuojelunäkemys, höh no aika laaja juttu. Eikä mulla ole mitään vahvoja mielipiteitä mistään. Olen nyt kuitenkin kirjoittanut kaksi sivua siitä miten Iholla-sarjan Marketta ärsyttää, julkinen keskustelu ärsyttää, facebook ärsyttää ja ympäristöjeesustelu ärsyttää.

Siivosin tänään. Aika kypsää mielestäni: lauantaina, aamupäivällä, ei krapulaa, siivoan. Vein roskiin kaksi pitsalaatikkoa, yhden grilliruokalaatikon, ja kaksi subway-käärehommelia. Tai no huijaan vähän: en vielä vienyt. Mutta kokosin ne nurkkaan patsaaksi moralisoimaan koska
a joko olen ollut tosi epäterveellinen paska tai
b olen siivonnut liian kauan sitten.
Koska olen edelleen nuorijanaiivi, en ota kaikkea vastuuta itselleni ja puolustaudun sillä että sekä makkaraperunalaatikko, että muistaakseni toinen pitsalaatikko ovat villen. Luuttusin myös lattiat. Koko kämpästä.

Oikeastaan olen aika huono ympäristöalan opiskelija siis. Ehkä siksi kirjoitin ne moralisoivat kaksi sivua. Ettei kukaan huomaisi miten nuorijanaiivi oikeasti olen.

Taitoin eilen uudestaan samat sivut joita olin taittanut miljoona tuntia edellisenä päivänä. Olin tallentanut ne väärin. Olin silloin väsynyt. Ja sinä päivänä menin taittamisen jälkeen juomaan kaljaa. Mikä vääryys, oikeastaan se kalja oli siis turha, koska se oli voitonkalja, ja lopulta se voitto olikin häviö.

Olen tässä viime aikoina kehitellyt sellaisia unelmia. Että mitäkö haluaisi tehdä ja millon ja sitä rataa. Alkoi ehkä tuosta koulutehtävästä. Haluaisin kovasti kirjoittaa. Ei minua isona niinkään huvittais tutkia jäkäliä tai itämeren paskapitoisuuksia. Ja sitten koulussa sanotaan että blaa turha suunnitella kato, kaikki menee kuitenkin niinkun on mennäkseen. Mut muotiblogeissa sanotaan et make your dreams come true ja move to paris ja actually i can. Meen tänä yönä tarjoilemaan jotain jonnekin. Mutta se on vähän niinkun vapaaehtoistyöjuttu. Unelma on myös se että saisin kiva duunin nyt, koska työt on kivoja ja oon myös ihan kiva.

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2013


2012 oli hyvä vuosi. Erilainen.

Haluan vain muistaa sen. Koska 2012 itsenäistyin aika paljon. Tajusin että voin tehdä omia juttuja, omalla tavalla, ja niin sen pitää mennä. Enkä halua enää ikinä muuttaa itseäni jonkun toisen takia. Se on tavoite vuodelle 2013. Ja toivottavasti myös kaikille siitä eteenpäin. Minulla on luonne. Ekaa kertaa tänä vuonna tunsin myös vähä aikuistuvani. Syksyllä. Lopetin marisemisen, elin sitä elämää jota haluan. Opin juomaan kaljaa ja juoksemaan, nauttimaan taas vähän aidommin. Ja ekaa kertaa pitkästä aikaa tuntuu siltä, että pidän kiinni jostakin. On ote, ja suunta, kyllä kaikella on tarkoitus. Sinänsähän mikää ei ole muuttunut, kaikki on yhtä hujanhajan kuin vuosi sitten, ellei vielä enemmän.

2013 haluaisin myös:

- matkustaa. Viime vuonna en käynyt missään. Paitsi viinareissulla. Totuttelin uuteen elämään, mutta nyt se on jo oma. Nyt tahtoisin matkustaa. Keväällä tai viimeistään alkukesällä tahdon lentokoneeseen.

- olla tasapainoisempi. Ensinnäkin sen suhteen etten vietä urheilukuukausia, ja läskeilykuukausia, vaan tasapainokuukausia. Toisekseen henkisesti. Stressiä en pysty välttämään, mutta en anna sen lannistaa. Pidän nenän pystyssä.

- pysyä vähintään yhtä vauhdikkaana kuin tänä vuonna. Toteuttaa haaveita, ainakin pieniä ja joitain suuria. Harrastaa, tutustua, käydä ulkona niin usein kun haluan, koska haluan, ja saan, ja voin.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2012

valas


perjantaina, kesäkuuta 29, 2012

tulen iloiseksi:

- korvapuustista
- Ellie Gouldingin Lightsista
- puolen tunnin tauoista, joilla voin syödä korvapuustia, juoda kahvia apinamukista ja facebookata uudella puhelimella
- uudesta kauniista puhelimesta
- autolla ajamisesta yöllä
- ja vähän illalla
- musiikin kuuntelemisesta täysillä
- juoksemisesta
- siitä miten yksi viinilasi nousee päähän
- kauniista miehistä
- tovereista
- ilosaarirockin suunnittelemisesta
- ja syksyn
- ja hampurilaisista.

Lupaan lukee tän listan tänä kesänä aina kun masentaa, suututtaa, vituttaa, ahdistaa tai itkettää. Eli so far joka päivä. Mutta maailmassa on korvapuusteja on on on onnnn.

maanantaina, kesäkuuta 11, 2012

toisaalta ja toisaalta.

teiniangsti

Tässä tulee nyt vähän asioita siitä miten perseelleen voi asiat joskus mennä. Koska nyt menee erittäin perseelleen. Sillon pitää kirjoittaa.

Haluaisin olla kännissä koko ajan. Tässä ei ole missään mitään järkeä, paitsi humalassa. Miusta ei ole muuhun ehkä tänään. Jos siihenkään. Helsingissä on hyvä olla, Helsingissä tuntuu että olen niin saatanan vahva. Paljon ihmisiä, paljon tekemistä, itseään on helpompi huijata onnelliseksi. Mutta samalla oksettaa heti aamulla herätessä, oksettaa mennä suihkuun yksin, juoda kahvia yksin, lähteä yksin ulos. Oksettaa se miten voi olla niin saatanan tyhmä ja heikko, että aina luottaa kuin sokea. Mitä se kertoo ihmisestä, jos on valmis olemaan toiselle roska, olemaan kaikille roska, pelkkä vitun kertakäyttötavara. Ja pääseekö tästä yli, kuinka monta kertaa pitää mennä rikki ettei enää korjaannu. Entä jos ei jaksa enää korjaantua, kaikki pitää tehdä itse ja yksin. Esittää että on vahva, että ansaitsen parempaa. Entä jos en ansaitse, entä jos en vittu ansaitse parempaa enkä mitään, enkä ole oikeanlainen ja rakastettava enkä sovi kenellekään enkä osaa tätä juttua enkä kyllä jaksa olla yksinkään, en vaan jaksa yksin korjata ja rakentaa ja siivota ja olla jotenkin vahva ja ylpeä ja kaikki.

Ja joka aamu herään ja on kaksi hyvää sekuntia. Kaksi hyvää sekuntia ennen kun muistan mitä paskaapaskaapaskaa kaikki olikaan, miten kaikki hyvä on unelmia ja pelkkää leikkiä pienessä päässä.

Elämä on leikkiä. Miun elämä, leikkiä, toisille. Olenkohan vaan lautapeli, aina ne päättyy riitelyyn ja siihen että kaikki vihaa sitä paskaapaskaapaskaa peliä. Entäs jos olen, entäs jos joidenkin tehtävä on olla vaan toisten lautapelejä, leikkikaluja, niitä tyhmiä kokeiluja. Ei vaimomatskuu.

Tahtoisin löytää taas niitä pieniä asioita. Tai onhan niitä: nukkuminen ja siideri.

Huh kun helpotti.

maanantaina, kesäkuuta 04, 2012

ärsyttää

Huomasin tänään että tää blogihan on ihan sotkussa. Miksihän.

Mutta oikeestaan se sopii, koska kaikki on ihan sotkussa. Kaikki. Oon taas täällä ja takapihalla laulaa satakieli ja mietinpä vaan että mitä oon saanut aikaan, en mitään. Joskus vaan vituttaa kaikki, enkä vähiten mie ite. Mutta oikeestaan kaikki. Ei mussa mitään hyvää oo ja niin edelleen.

Ärsyttävintä on jos vituttaa viikon putkeen. Vituttaakohan toisenki? En jaksais. Mittään. Vittu.



lauantaina, maaliskuuta 17, 2012

if i was a rich grrrl



Minulla on muutamia kesävisioita.

tiistaina, helmikuuta 14, 2012

veri, se pakenee päästä


luulen näkeväni henkimaailman olentoja joka nurkassa
viikatemies mua jahtaa, me ollaan aina samassa seurassa
ehkä ois helpompaa, jos voitais hieman tutustua
mut mun päässä ääni varoittaa: mä saatan rakastua

torstaina, joulukuuta 15, 2011

olen onnellinen, mitä sä luulit?


Tulin yliopistolta kotiin ja taivas oli ihan saatanan hieno.

Huonoja puolia Helsingissä: koko ajan sataa.

Hienoa on kuiteskin tenttisiideri ja se tunne kun kaikki asiat on tehty, ja voit kävellä kotiin ja istua ja olla tekemättä. En tiedä osaanko olla tekemättä, tajusin etten ole koko syksynä koittanut, antanut olla ja nukkunut tai ollut täysin tyhmä ja laiska ja saamaton. Olen erikseen, mutta en yhtä aikaa.

Joten keitän makaroonia. Keitän liikaa, melkein kokonaisen pussin. En oikein tiedä miksi. Aion nyt syödä makaroonia ja voita, katsoa telkkarista jotakin hirveää paskaa ja maata. En taida mennä suihkuun.

Eikä vituta yhtään vaikka en aio tehdä mitään. On meinannut vituttaa, esim se että housut kiristää. Se on kurjaa, suorastaan hirvittävää välillä, mutta en jaksa nyt oikein surra. Ja eikös ole aika surullista surra jos ei kuitenkaan aio tehdä asialle mitään, vaan syödä suklaapatukkaa.

On vaan sellainen levoton mieli. Haluaisin levätä nyt mutta ei huvita. Ei huvita tehdä muutakaan tosin. Tässä on hyvä, tiedän sen, mutta on paljon muitakin asioita. Paljon asioita joita pitäisi miettiä. Identiteettikriisi, ehkä sellainen. Kaikki pitää tehdä itse, jotenkin muka rakentaa oma juttu. Täällä sataa ja tuulee, aina on tukka naamalla ja väärät vaatteet.