koska lauantai

En tiedä nyt oikein mitä pitäisi tehdä. Haluaisin aloittaa uuden blogin ehkä, koska tämä on täynnä paskaa jota kirjoitin kun olin kuusitoista ja luulin että koska minua kiinnostaa, niin koko maailmaa täytyy kiinnostaa se paska mitä silloin kirjoitin.

No nyt olen kaksikymmentä ja luulen että jotakuta saattaa ehkä kiinnostaa kaikki tämä paska mitä kirjoitan. Tai en kyllä tiedä. Välillä on vaan kiva läpistä kun on lauantai ja ahdistava to do-lista yök. On myös ihan kiva aina lukea vanhoja juttuja ja nauraa nuorellenaiivilleainolle.

Meillä on sellainen kurssi nyt koulussa jossa pitää pohtia omaa ympäristösuojelunäkemystä. Se on vähän hankalaa koska ympäristösuojelunäkemys, höh no aika laaja juttu. Eikä mulla ole mitään vahvoja mielipiteitä mistään. Olen nyt kuitenkin kirjoittanut kaksi sivua siitä miten Iholla-sarjan Marketta ärsyttää, julkinen keskustelu ärsyttää, facebook ärsyttää ja ympäristöjeesustelu ärsyttää.

Siivosin tänään. Aika kypsää mielestäni: lauantaina, aamupäivällä, ei krapulaa, siivoan. Vein roskiin kaksi pitsalaatikkoa, yhden grilliruokalaatikon, ja kaksi subway-käärehommelia. Tai no huijaan vähän: en vielä vienyt. Mutta kokosin ne nurkkaan patsaaksi moralisoimaan koska
a joko olen ollut tosi epäterveellinen paska tai
b olen siivonnut liian kauan sitten.
Koska olen edelleen nuorijanaiivi, en ota kaikkea vastuuta itselleni ja puolustaudun sillä että sekä makkaraperunalaatikko, että muistaakseni toinen pitsalaatikko ovat villen. Luuttusin myös lattiat. Koko kämpästä.

Oikeastaan olen aika huono ympäristöalan opiskelija siis. Ehkä siksi kirjoitin ne moralisoivat kaksi sivua. Ettei kukaan huomaisi miten nuorijanaiivi oikeasti olen.

Taitoin eilen uudestaan samat sivut joita olin taittanut miljoona tuntia edellisenä päivänä. Olin tallentanut ne väärin. Olin silloin väsynyt. Ja sinä päivänä menin taittamisen jälkeen juomaan kaljaa. Mikä vääryys, oikeastaan se kalja oli siis turha, koska se oli voitonkalja, ja lopulta se voitto olikin häviö.

Olen tässä viime aikoina kehitellyt sellaisia unelmia. Että mitäkö haluaisi tehdä ja millon ja sitä rataa. Alkoi ehkä tuosta koulutehtävästä. Haluaisin kovasti kirjoittaa. Ei minua isona niinkään huvittais tutkia jäkäliä tai itämeren paskapitoisuuksia. Ja sitten koulussa sanotaan että blaa turha suunnitella kato, kaikki menee kuitenkin niinkun on mennäkseen. Mut muotiblogeissa sanotaan et make your dreams come true ja move to paris ja actually i can. Meen tänä yönä tarjoilemaan jotain jonnekin. Mutta se on vähän niinkun vapaaehtoistyöjuttu. Unelma on myös se että saisin kiva duunin nyt, koska työt on kivoja ja oon myös ihan kiva.