ikävä

Tylsä kotipäivä, ulkona pimeää, vähän yksin, suklaa on melkein loppu, kylmä, ruoka syöty, liikaa kouluasioita, tukka on likainen, hiljaista, telkkarissa jo nähdyt elokuvat ja paperilla paska englannin aine.


Haluan takaisin Tukholmaan. Haluan takaisin takaisin takaisin. Tai tulkaa te tänne?

leopardii

Tein Tukholmassa ostoksia aika hillityllä kädellä. Harvinaisempia kauppoja olisi varmaan pitänyt etsiä vähän etukäteen ja vaikka juoksimme ystäväni kanssa kirpputorikylttien perässä kuin villiityneet seeprat, ei mitään löytynyt. Hmph.


Tätä katselin jo aiemmin nettikaupasta, mutta onnekkaana löysinkin reissulta omani. Pääkaupunkiseudulla söpöys on varmaan jo niin nähty, mutta täälläpä ei, hahaa. Tykkään helmasta ja taskuista mahdottomasti, tämä oli eilen päällä.


Pakollinen turistipaita vanhasta kaupungista.

Ostelin toki paljon muutakin, muun muassa hurjasti suklaata ja kakkakirjan.

Olen ihan hunningolla koulun kanssa, mutkun reissun muistelu on paljon kivempaa. Onneksi kohta on joulu !

jag älskar stockholm

Ruotsin reissu meni (ainakin minun osalta) sairaan hyvin, siellä oli niin jouluista ja ihanaa, valoja ja kauniita taloja kaikkialla. Kuviakin tuli mukava saalis, nyt vain parhauksia ihanasta sunnuntai-illasta, sillä olen liian väsynyt valkkaamaan enempää kuvia, kun eilen tanssittiin aamuun asti.


Sunnuntai-iltana siis käppäilimme ensin ravintolaan ja sen jälkeen katselemaan öistä vanhaa kaupunkia. Ne talot on niin hurjan romanttisia.


Sitten talsimme katselemaan torilla liiteleviä luistelijoita ja loppuillan istuksimme aivan ihanassa jenkkiläis-tyylisessä kahvilassa kuunnellen hyvää musaa, jutellen ja hörppien suklaakaakaoita ja vähän muitakin.


En jaksanut myöskään muokkailla enkä edes rajata kuvia, mutta ehkäpä niistä välittyy se, että oli muuten parasta pitkiin aikoihin tuo reissu ! Kunnon yöunien jälkeen ehkä ostoksia, joihin olen tajuttoman tyytyväinen.

pitää olla pikkumusta

Ostin karkinvärisiä koruja, ja tekee koko ajan mieli syödä ne.


Myös upouudet rusetilla koristellut talvinilkkurit pöllähtivät viime viikolla ostoskassiini.


Ja samoin pitsimekko. Se oli tosin oikeutettu ostos, koska:
-lähden lauantaina Tukholmaan, ja tarvitsin mustan esiintymisasun
-kaikilla pitää olla pikkumusta, vaimitensenytmeni.


Pikkumusta käytössä-kuvaa en jaksanut ottaa, koska mekko on tuollainen pitsi-ihanuus, ja olisi vaatinut superhienot puitteet. Mutta pitsiä se on. On olemassa myös muuan ongelma, sillä esiintymisasussa pitää olla myös vihreää, eikä minulla ole. Tai on, mutta ne ei sovi.

Huomenna menen vasta puoli yhdeksi (!!) kouluun laulamaan, ja lauantaina sitten lähtö naapurimaan puolelle. Jänskää. Here I come Sweden !

pikakuulumiset

Viime päivinä on tapahtunut kaikkea kauhen ihanaa ja jännää, ja olen heittänyt kaikki arki- ja kouluasiat taka-alalle. Aamulla vähän säihkähdin, kun katsoin kalenteria ja huomasin mikä mylläkkä siellä olikaan...

(Talvikuvat lauantailta, tänään on ollut sellainen myräkkä, että ajatuskin kamerasta ulkona pelottaa.)

En kuitenkaan kunnostautunut hommieni saralla, saatikka alkanut stressaamaan, vaan otin jälleen kerran sunnuntai-rennosti.


Marianne-kaakao ja ekat joulutortut kummallisista kuvakulmista. Nam.

Ensi viikolla luultavasti luvassa siis kiirettä, stressiä, ja hätiköimistä, mutta yritän miettiä tuoretta pikkupikkuruista niin ehkä jaksan. Viikon päästä olenkin sitten Ruotsissa, hip hei, ja ehkä vähän hui.

mysteerihedelmät

Aikaisemmin inhosin niitä päiviä, kun ei keksi mitään päällepantavaa. Inhoan nykyäänkin, mutta en niin paljoa. Kiitos siitä kuuluu vakkarilököpaidalleni...


.., joka pääsi tänään ulkoiluun. Rakastan tuota hammastahnanväristä lökäriä, lämpöinen, eikä edes pahannäköinen.

Viikonlopun liiallisen kotonalojumisen jälkeen olen taas tutustunut ilmiöön elämä, enkä ole raahannut kameraa mukanani, koska a) en ole jaksanut b) en ole viitsinyt, sekä c) ei ole huvittanut. Mutta onpas ollut hervottoman hauskaa tämä elämäjuttuhöskä.


Otsikkoon viitaten: tänään ruokapöytäkeskustelunamme oli tosi kiistelty juttu. Siispä, mikä on mandariinin, klementiinin ja satsuman ero? Me ei päästy lopputulokseen (=yksimielisyyteen), joten luulen, että vaan joku kiinalainen mandariininkaivajaheppu tietää vastauksen. Ainiin nehän kasvaa puussa. Mandariininkurkottelija siis.

lunta ja aurajuustopipareita

Nyt on aika harvinaisuus tulossa, nimittäin kokonainen postaus ilman omakuvia. Sunnuntaisin pärstä yleensä näyttää lähinnä siltä kliseiseltä petolinnun ahterilta, joten nyt päivän kuvasaalista ilman niitä.

Aamulla heti herättyäni hihkuin puoliääneen, kun kurkistin ikkunaverhon raosta ulos ja huomasin, että ei helkkari, siellähän on lunta ! Innoissani räiskin huuruisen ikkunan tassunjälkiä täyteen.


Ihan niin laiskaksi en kuitenkaan heittäytynyt, etten olisi jaksanut käydä ulkona kuvaamassa. Hilpaisin kotipihalle nappaamaan pari todistetta loppusyksystä. Kävin myös pikkuruisella lenkillä, blogitauon aikana ehdin nimittäin kunnostautua silläkin saralla vähäsen.


Tavisjoulupiparien leivontaan ei ihan vielä ryhdytty, mutta äippä leipoi toisia lemppareitani: aurajuustopipareita. Simppeleitä tehdä, ainakin valmistaikinasta.


Ensin mätkitään kaulitun taikinan päälle aurajuustohippusia. Sitten taikinalevy puöritetään rullaksi, ja leikataan siivuja. Ja uuniin.


Nyt muutamat rästikouluhommat ja illalla Idolsia. Vähän pelottaa, luin netistä, että Anna laulaa Emiliana Torrinin Jungle Drumin. Tykkään Emilianan biiseistä ihan hirveästi, enkä haluaisi, että niistä tulee mitään idolsrenkutuksia. Mutta saa nähdä.

oisko ihanampaa?

Ostin ja katsoin eilen parhaan leffan aikoihin, Junon. Ihan mahdottoman hyväntuulinen elokuva, mutta sellaiset saavat aina vähän angstituulelle, kun oma elämä pyörii ympyrää koulu-bussi-koti-dataus-yö. Tulin kuitenkin hurjan iloiseksi, ja aion katsoa sen kohta uudelleen. Ellen Page oli pömppömahana mahdottoman suloinen.


Eilen aamulla pengoin pölyttyneitä kaapinpohjia löytääkseni jotain kivaa päällepantavaa, ja sellaista, mitä en ole käyttänyt niin usein. Käsi osui johonkin epäilyttävästi vauvanvaatteelta tuntuvaan, ja yllätyin iloisesti, kun löysin tuon siskoltani kauan sitten saadun, äkkiseltään vähän ysäri-paidan. Yhdistin sen neonkeltaiseen kesällä löytämääni kierrarivyöhön. Paidan kangas on siis velouria ja malli vähän erikoinen, mutta viihdyin siinä älyttömän hyvin. Rento söpis.

Tänään olen lähinnä vain kuvaillut ja ottanut lunkisti. Yleensä menetän uutuudenviehätyksen asioihin aika äkkiä, mutta tuo kamera se vaan jaksaa yllättää. Miten helkkarin tarkkoja voikaan kuvat olla ??


Ja miten jännittävän tärkeäksi yksi metalli/muovihäkkyrä voi tulla ?

(Kuva feat. Body Shopin lipbutter Pink grapefruit. Uusi lempparini.)

Nyt Junon kakkoskatsaus + irtokarkkia + yksin kotona = sittenkin ihan kiva elämä.

Sadepäivä = kivapäivä

Siitäkin huolimatta, että jouduin tänään heräämään klo. 6.05 (säälittävät 15 minuuttia aikaisemmin kuin yleensä, mutta tiukkaa se silti teki !) ja kastuin taas heti aamulla juostessani bussipysäkiltä koululle, oli tänään oikein kiva päivä. Pääsin koulusta jo yhdeltä, mikä oli ruhtinaallisen aikaisin ja olen nyt nautiskellut hiljaisesta iltapäivästä.

Päällä oli tänään harmaa neulemekko, järjettömän hyvän väriset sukkikset ja kapea vyötärövyö. Sukkahousujen väri katosi jonnekkin kuvatessa, ei ne oikeasti ole tuollaiset ihmepunaiset. (Tuosta salmiakista on kehkeytynyt minulle jokin pakkomielle: en millään selviä matikantunneista ilman ! Joskus jopa askin rapina laukussa helpottaa...)

Päivän naurut irtosivat Heijastuspinnan tästä postauksesta ja alla olevasta kuvasta. Nuo piirettyduppaukset ovat niin törkeän huonoja, että en voi kuin nauraa ! Etenkin Missä ovat yksisarviset?-biisi on jotain niin sakkaa, kikatin hulluna ja kuuntelin sen varmaan 5 kertaa tänään.


Tämä kuva taas. Pakko laittaa se näkyviin, meinasin nimittäin pullauttaa suklaakakut pöydälle alettuani nauraa, kun huomasin tämän muiden joukossa. Kuvan tarkoitusta en ihan muista itsekkään, mutta se ei ollut raivokas perseen rapsuttaminen.

pipo on pop

Näinä blogittomina viikkoinani piposta on tullut ulkopukeutumiseni suola. Ne on vaan niin söpöjä ja tietysti lämpöisiä, ja suojaa vähän sateeltakin.

Tänään sitten lähdin ekaa kertaa viikkoihin kouluun ilman pipoa. Sittenpä kävikin niin, että ulkona oli rankkasade, ja meidän piti talsia kaupungin toiselle puolelle (ja takaisin) leffateatteriin. Elokuva itse, nimeltään Leijapoika, oli ihan perusjees, eli hyvä, huolimatta salissa leijuvasta märän villasukan hajusta, joka meistä läpimäristä reippailijoista lähti.

Tässä tuleekin nyt muutamia pipojani, joita olen ahkerasti käytellyt, tai toistaiseksi puuttuvan talven takia odotan innokkaasti pääseväni käyttämään.

Aslak-pipo on kiertänyt sukua jos jonkin verran, ja nyt se on minulla. Siinä oli ennen huopainen vuori, mutta kulutin sen puhki. Kuvio ja värit ovat ihania ja jos ei ole korvaläppäfiilis, ne voi kätsysti kääntää sisäpuolelle.


Ihmelätsä, jolla ei oikeasti ole nimeä, on ollut alkusyksyn lemppari. Toivoin baskeria, ja vaikkei se ihan original-mallinen olekaan, minä tykkään. Vähän törö, mutta mikäs sen parempaa kuin maalaisjuntti-pipot !

Talvipipo valmistui vasta viikonloppuna, ja odotanodotanodotan jo sitä talvea, (joka ei ilmeisesti ole ihan vielä tulossa: ulkona räiskii vettä niin, että ikkunalasit tärisee) niin että tämäkin pääsisi ulkoilutukseen. Tämä on söpis. Ekakuvan isäntä-pose ei ehkä ole ihan pipon eduksi, mutta sellainen se on !

Nämä eivät siis todellakaan ole ainoat piponi. Saatan kesken päivän saada mahti-idean maailman hienoimmasta lätsästä, ja mama neuloo sen parhaillaan yön aikana valmiiksi. Toimii !

Loppuun vielä kuva ystäväni mahtihienoista asusteista. Leopardi-kumpparit ja myrkynvihreät nahkahanskat ! Tajuttoman makeet. Kuolaan, ah.

i´m so back !

Olen pitänyt hurjan pitkää blogitaukoa ja nyt sitten päätin jaksaa uudistaa ulkoasun, ja palata iloisena takaisin ! Tällä välin:

Olen rentoutunut...

... ja kuvaillut aivan tuhottomasti. Syksykin on ehtinyt mennä jo melkein ohi...

... ja samoin loma, jolla söin paljon Arnolds-munkkeja...

.., tapasin vanhoja ystäviä ja vähän juhlin.

Pukeudun edelleen samalla tavalla ja käytän vanhaa ystävääni itselaukaisijaa...

.., mutta olen toki hankkinut muutamia uusia syksyvaatteita.

En ehtinyt edes kaivata tätä hassua blogia, mutta nyt kirjoitellessa tajusin, että hei, vähän tää olikin kivaa ! Olen siis palannut, ja postailen taas minkä kouluhommilta, kuorolta, soittotunneilta ja lähestyvältä Tukholman matkalta (=lisääntyviltä treeneiltä) ehdin. Hip hei !

P.s. Ihana <3