Ostin ja katsoin eilen parhaan leffan aikoihin, Junon. Ihan mahdottoman hyväntuulinen elokuva, mutta sellaiset saavat aina vähän angstituulelle, kun oma elämä pyörii ympyrää koulu-bussi-koti-dataus-yö. Tulin kuitenkin hurjan iloiseksi, ja aion katsoa sen kohta uudelleen. Ellen Page oli pömppömahana mahdottoman suloinen.
Eilen aamulla pengoin pölyttyneitä kaapinpohjia löytääkseni jotain kivaa päällepantavaa, ja sellaista, mitä en ole käyttänyt niin usein. Käsi osui johonkin epäilyttävästi vauvanvaatteelta tuntuvaan, ja yllätyin iloisesti, kun löysin tuon siskoltani kauan sitten saadun, äkkiseltään vähän ysäri-paidan. Yhdistin sen neonkeltaiseen kesällä löytämääni kierrarivyöhön. Paidan kangas on siis velouria ja malli vähän erikoinen, mutta viihdyin siinä älyttömän hyvin. Rento söpis.
Tänään olen lähinnä vain kuvaillut ja ottanut lunkisti. Yleensä menetän uutuudenviehätyksen asioihin aika äkkiä, mutta tuo kamera se vaan jaksaa yllättää. Miten helkkarin tarkkoja voikaan kuvat olla ??
Ja miten jännittävän tärkeäksi yksi metalli/muovihäkkyrä voi tulla ?
(Kuva feat. Body Shopin lipbutter Pink grapefruit. Uusi lempparini.)
Nyt Junon kakkoskatsaus + irtokarkkia + yksin kotona = sittenkin ihan kiva elämä.
lauantaina, marraskuuta 15, 2008
oisko ihanampaa?
kertoi aino klo lauantaina, marraskuuta 15, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 asiaa:
Juno on kuvattu siel vancouverissa, mut mun elämä ei ollu kyl ihan samanlaista. :)
Mut hieno leffa anyway.
Juno oli oikein mainio leffatuttavuus, kun katsoin sen kesällä Jenkeissä, tosin ilman suomenkielisiä tekstejä... Vähän meni päähenkilön höpötykset toisinaan ohi. :)
emmi: oih, ihastelinkin niitä taloja ja kaikkia ihania maisemia !
etta: hih, se päähenkilötyyppi puhu kyllä vähän erikoisella murteella ja käytti kummia sanoja ;)
Lähetä kommentti