Tulin yliopistolta kotiin ja taivas oli ihan saatanan hieno.
Huonoja puolia Helsingissä: koko ajan sataa.
Hienoa on kuiteskin tenttisiideri ja se tunne kun kaikki asiat on tehty, ja voit kävellä kotiin ja istua ja olla tekemättä. En tiedä osaanko olla tekemättä, tajusin etten ole koko syksynä koittanut, antanut olla ja nukkunut tai ollut täysin tyhmä ja laiska ja saamaton. Olen erikseen, mutta en yhtä aikaa.
Joten keitän makaroonia. Keitän liikaa, melkein kokonaisen pussin. En oikein tiedä miksi. Aion nyt syödä makaroonia ja voita, katsoa telkkarista jotakin hirveää paskaa ja maata. En taida mennä suihkuun.
Eikä vituta yhtään vaikka en aio tehdä mitään. On meinannut vituttaa, esim se että housut kiristää. Se on kurjaa, suorastaan hirvittävää välillä, mutta en jaksa nyt oikein surra. Ja eikös ole aika surullista surra jos ei kuitenkaan aio tehdä asialle mitään, vaan syödä suklaapatukkaa.
On vaan sellainen levoton mieli. Haluaisin levätä nyt mutta ei huvita. Ei huvita tehdä muutakaan tosin. Tässä on hyvä, tiedän sen, mutta on paljon muitakin asioita. Paljon asioita joita pitäisi miettiä. Identiteettikriisi, ehkä sellainen. Kaikki pitää tehdä itse, jotenkin muka rakentaa oma juttu. Täällä sataa ja tuulee, aina on tukka naamalla ja väärät vaatteet.
torstaina, joulukuuta 15, 2011
olen onnellinen, mitä sä luulit?
keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011
olen vähän tyhmä tyttö
JOSKUS VITUTTAA.
Riikka Pulkkisen Totta on aikamoinen. Siinä on neljä asiaa ja se on lempikirjani. Neljä asiaa tästä elämästä. Näytelmäkin oli hyvä mutta itkin vähän liikaa.
Se on kirja joka on yöpöydällä nykyään aina. Voin katsoa lempikohtia aina kun huvittaa. Varsinkin päivinä joina kaikki on maailman paskinta ja turhinta ja olen idiootti, silloin varsinkin huvittaa.
Niitä päiviä on kuitenkin vähän, vähemmän, onneksi.
Tänään ei siis vituta. Olen kotona ja syön pipareita, enkä mene vaa´alle.
perjantaina, marraskuuta 25, 2011
maanantaina, lokakuuta 24, 2011
hiuskriisi
Kaksi:
Kolme:
Täytän 19 torstaina. Tuntuu kummalliselta. Ei bileitä. Mutta tukkaan tahtoisin jotain uutta. Problem: mitä??
lauantaina, lokakuuta 15, 2011
from the east to the south
Kampaajalle pitäisi mennä, mutta se maksaa rahaa. Sen sijaan lakkasin kynnet hienosti. On niin kylmä että eilen ajattelin jo joulumarkkinoita. Muuta haittaa kylmästä ei ole kuin vaatekriisit. Viime päivinä kaikkialla on ollut tosi kaunista. Aika keltaista.
Patrick Wolfia olen kuunnellut viime päivinä paljon, hyvän musan tuntee siitä että tekee mieli kuunnella samaa biisiä ainakin seitsämän kertaa putkeen täysillä ja tanssia. Time of My Life on selvästi tän syksyn paras biisi. Miun biisi, tänä syksynä.
Nyt lähden Valtteriin niinkuin coolin hipsterin kuuluu jou.
sunnuntaina, lokakuuta 09, 2011
all i need is a ruuvimeisseli
I can be alone, yeah
I can watch a sunset on my own
I can be alone, yeah
I can watch a sunset on my own
I can be alone
I can watch a sunset on my own
so I learned from you
do do do da do do do do do da do do do do do da do.
perjantaina, elokuuta 12, 2011
höö
Tänään tuli ihan_kauhee_innostus. Tää on niin kivaa! (Vaikka yhtenä päivänä hermostuin jo vähän tähän aikuisteluun ja ostin värityskirjan. Nyt oon värittäny sitä joka ilta monta tuntia, ja siinä on kenkiä ja mekkoja ja koruja ja kukkia ja kaikkea!)
Innostuksen aiheet:
1: Skins-bileet.
2: Muutto. Ja koulu. Ja kaikki! Enkö saa mennä jo haluun mennä jo!
En malta odottaa että pääsen sisustamaan ja järjestämään ja sotkemaan uutta kotipesää (okei, huonetta). Ainut vähän tyhmä asia on se, että saan muuttaa vasta syyskuussa. Eli ekoina koulupäivinä ei ole pesää. Mistä tulikin mieleen että uusi penaali olisi kiva. Myös vähän jännittää.
maanantaina, elokuuta 08, 2011
sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2011
sinä hidastit tahtia
Joskus vaan on paska olo. Järvi muuttui mustaksi ja alkoi sataa vettä. On jo kaksi muovilaatikkoa huoneen lattialla, se on jännittävää. Jännittävintä ikinä ehkä. Mutta on ruma tukka, miksi näytän peikolta aina?
Oikeastaan koko viime viikko oli aika huono, meillä ei ole jäätelötuutteja en riitä mihinkään pakettiauton sivuovi unohtui taas auki olen kakkapää. Mihin oikeastaan voi luottaa, miksi ei muka mihinkään?
Eilen oli mukavaa vaikka vodkan sijaan valitsin öisen automatkan. Kello yksinollakuusi kotiinmeno tuntuikin väärältä, menin vähäksi aikaa asfaltille makaamaan ja puhumaan. Tahtoisin silti tanssia ja istua yötä, työt ei huvita aina.
Hyvinhän kaikki on, siis oikeesti, kaksi muovilaatikkoa. Joskus vaan tahtoo kaiken ja heti, vaikka on pakettijäätelöä ja kauniitakin hetkiä. Harmittaa vaan. Oma laiskuus, tyhmyys ja peikkotukka. Se ettei saa nättejä kuvia. Että en mennyt sata lasissa koko heinäkuuta. Enkä keksi sadepäivätekemistä.
sunnuntaina, heinäkuuta 10, 2011
the thoughts of youth are long, long thoughts
Vapaapäivän ilot: ihana Waterloo Bridge ja purkki Nutellaa, haaveilua Afrikasta ja muustakin ja nettishoppailua ajatuksen tasolla. Supersaamaton päivä, mutta ei kaduta yhtään.
Eilen olin töissä ja sitten tapasin tyttöjä, jätskittelin, uin ja näin pupuja kotimatkalla. Yö oli vähän pimeä, perhoset liiskaantui tuulilasiin ja kuuntelin Smg:n Mannerta, se on melkein täydellinen kesälevy.
Ensi viikon olen yksin kotona, paitsi töissä joka päivä. Ostolakko so far so good: 12 päivää.
torstaina, kesäkuuta 30, 2011
siellä missä nokkoset lakastuu
Olin viime yön mökillä. Syötin pieniä tappajakaloja uusi perhoskuvioinen mekko päällä, join Spumantea, söin dominokeksejä ja uin uin uin. Otin aurinkoa, kuuntelin Lady Gagaa, sain ison kirjeen. Grillasin possua joka olikin kanaa. Juoksin aika kovaa. Luin vähän rumia rakkaustarinoita.
Olin ajatellut valmiiksi tekstin siitä miten helsinki jäi haaveeksi. Että mie kuitenkin vaan eksyisin. Tai onko se haave, ajatus ehkä enemmän vain. Kiva ajatus. Mutta nyt voinkin valita mistä haluan oman kolon. Kummallista.
Paljon ajatuksia, tekee mieli kirjoittaa, mutta ei tässä oikein ole järkeä. Ehkä järjestän aivot ensin.
Keräsin nokkosia myös. Ryöppäsin ja laitoin pakkaseen. Ihan ite! Voi sitten tehdä vaikka lettuja joskus. Omassa kolossa. Missä?
Hehee.
