maatuska

Aamu oli pitkästä aikaa rauhallinen, kahvi ja päivän lehdet, bussissa mietin seiskaluokkaa ja lumisotaa.

Oli ensimmäinen joululauluharjoitus ja salin ikkunaverhojen takaa vilkkui lumisia kattoja. Ajattelin viimejoulun Tukholman matkaa, vanhaa kaupunkia ja valvottuja öitä.


Syksyssä on jotakin jännittävää, hektinen paikasta toiseen säntäily kuuluu siihen, kiire ja stressi ja tuhannet hymyilyttävät jutut. Viime viikko oli sellainen, ihana. Pimeät yöt ja kaupunki. Ei tee mieli tehdä mitään ja silti sitä tekee kaikkea, eikä kuitenkaan mitään mitä pitäisi. Sitten sitä huomaa pyörineensä öisessä kaupungissa, kuoroharkoissa ja Hesburgerissa niin kauan, että puolet matikankirjasta on käyty ja vihkossa kuusi sivua pelkkiä piirrustuksia.

Vähän sellainen on syksy.