and it kicks and it kicks like a pony

En ole käynyt seikkailemassa. Lomaa enää kolme päivää, enkä ymmärrä sitä. Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu siltä, että syksy on kirosana. Radiosta tuli Pariisin kevättä ja ahdistuin kirjotuksista. Sen takia luin tänään vähän maailman vesitilanteesta, mutta sitten tulin taas tänne ja sain tietää, että joku osti uudet, vaaleanpunaiset housut ja että poliisi pelkää koulunalkujuhlia. Eikös se ole ihan positiivista, että sitäkin osataan juhlia? Autolla ajaminen on kyllä aika seikkailua oikeastaan. En tykkää ajaa kaupungissa, koska liikenneympyrässä mennään niin kovaa. Hiukset leikkasin, tykkään niistä lyhyempinä. Ajattelin myös että jottei kaduttaisi tämä seikkailemattomuus, menen tänään yöuinnille. Viikonloppu oli kyllä oikein kiva. Aamukahvi terassilla on luksusta, tulee mieleen mökkeily. On muuten eka kesä jona en ole kunnolla käynyt siellä. Kummaa.

Yhtenä aamuna heräsin ja aloin leipoa pullaa ennen kymmentä. Edellisenä päivänä poljin 30 kilometriä pyörällä. Ostin myös: kunnollisen takin, hameen ja pitsipaidan. Omalla palkalla, ei tuntunut pahalta. Ruotsin Prepkurs-kirja silti puuttuu edelleen.