you can´t stop the beat?

Tämä viikko oli kamalan täysi mutta jotenkin kai silti hieno. Olin koululla melkein kaikki illat, ja jos en ollut, valmistauduin seuraavaan iltaan. Teoriassa lukuaikataulu on, käytännössä ei. Se ahdistaa entistä enemmän: aikaa ei ole niin paljon kuin haluaisin. Jostakin pitäisi kaivaa motivaatiota käyttää vapaa-aika muuhun kuin Mtv-n katsomiseen ja kahvinjuontiin. Päivät humisee ohi ja ajattelen että huomenna. Se, että saa aikaan pikkuisen tai puolet ei taida riittää. Vihaan sitä että ei riitä, missään ei riitä. Tänään unohdin, katsoin televisiota ja tainnutin lukioaikojen viimeistä kevaridarraa. Eilen oli maailman hienointa maata keskellä lavaa illan päätteeksi kun lumikone suihkutti saippuavettä ilmaan ja ihmiset huusi. Sitten tanssin ja nauroin paljon lisää.

Kirjoitan koska ahdistaa. Se että tänään olin darrainen enkä tehnyt mitään. Ei ole penkkariasua, ei selkeää tulevaisuussuunnitelmaa, enkä ennen kaikkea ole pysynyt siinä vitun aikataulussa. Raivostuttavinta on se, että koko viime viikon vain säntäilin enkä nukkunut, ja silti en saanut mitään aikaan. Mutta nyt pitäis jaksaa. Kesäkuuhun asti vain tykittää, raataa, olla vahva. Että saavuttaisin: jotain. Öö mitä.