ihmisen kuorta

Jos olisi kesä.

Olin tuulipuvunhousuissa ja laskin matematiikkaa, ja ensimmäistä kertaa moneen viikkoon tuntui siltä että on oikeasti kaunis päivä, kaunis olo. Luulen että se johtuu uudesta kesähameesta, uuden vaatteen luulee aina muuttavan kaiken. Niissä on taika.

Kuitenkin sitä huomaa olevansa sama tyttö yhä, mutta nyt vain kukkahamekuoressa. Olen kyllästynyt siihen etten voi olla tyytyväinen ja siihen etten näe. Nyt on kuitenkin kukkahame ja ulkona haiskahtaa jo se kliseinen kevään tuoksu, joten en jaksaisi mököttääkään. Jos sitä vain unohtaisi. Unohtaisi kaikki känkkäränkkäasiat.

Ehkä tämän päivän kauneustaika olikin niissä tuulipuvunhousuissa. Päässä on soinut tämä sekä tämä. Viime päivinä olen alkanut pitää Kaj Chydeniuksesta. Noissakin biiseissä on sellaista 60-luvun välittömyyttä, joka saa unohtamaan edes hetkeksi päässä pyörivät väärän- ja oikeanlaisuudet. Sen että inhottaa, ja että se kyllästyttää.

Onko hyvä vai ei eli ei eli täh.